Rikosasiain komisariusta haastattamassa

Kuva: Helsingin poliisien uudet puvut (Lukutupa no 1, 10.1.1906).

Uuden Suomettaren toimittaja ”haastattaa” opintomatkalta Berliinistä vastikään palannutta Helsingin etsivän poliisin rikosasiain komisariusta, varatuomari Väinö Takasta ajalleen harvinaisessa haastattelumuotoisessa artikkelissa.

***

(Uusi Suometar 2.12.1908)

Rikosasiain komisariusta haastattamassa

Istuin etsivän osaston rikosasiain komisariuksen, varatuomari Väinö Takasen kodikkaasti sisustetussa virkahuoneessa. Edessäni vastapäisellä seinällä kohosi amerikkalainen kirjakaappi, täynnänsä dedektiivikirjallisuutta. Paksuja, kunnioitusta herättäviä teoksia, joiden selkämyksistä loisti etevimpien ulkomaalaisten kriminalistien nimiä.

Conan Doylea ja Maurice Leblancia, Sherlock Holmesin ja Arsene Lupinin ikuistajia, minun korkeimpia auktoriteettejäni, en siinä kuitenkaan huomannut.

Vasemmalla on rikosasiain komisariuksen työpöytä, jolla on monenlaista mieltäkiinnittävää nähtävää: telefoneja, soittokelloja, ampuma-aseita, päiväkirjoja, valokuvia rikoksellisista ja rikosten tapahtumapaikoilta y.m.

”Toinen esine oli daktyloskooppi, eli kone jolla tutkitaan eri ihmisten sormenjälkiä.”

Samassa tuleekin tuomari Takanen sisään. Pyydän mahdollisimman lyhyellä ja kohteliaalla lauseella tilaisuutta keskustella pari sanaa hänen kanssaan. Hymyillen hän siihen suostuukin, vaikka selvästi näin että hänellä oli nyt senkin tuhannen touhua.

Tuomari Takanen on äsken palannut ulkomaanmatkalta, ja sitä koski käyntini tällä kertaa. Olikohan mahdollista vähän Uuden Suomettaren lukijakunnalle kertoa matkan tuloksista, lausuin.

– Torstaina tosiaankin saavuin kolmiviikkoiselta matkaltani Berliniin, mutta sen tuloksista en tahtoisi vielä nyt kertoa, ennen kuin saan hiukan oppimaani toteutetuksi käytännössä, vastasi tuomari Takanen, mutta otti samassa pöytänsä ylähyllyltä pari esinettä, jotka nähtävästi juuri olivat saapuneet tullista, koska sen tapaisia papereita vielä oli siinä vierellä.

Toinen oli uudenaikainen salapoliisisähkölamppu, oikea ”valonheittäjä”, jonka saa helposti syttymään ja sammumaan. Tällaisten lamppujen sopivaisuus salapoliisin tehtävissä on ollut kauan kysymyksenalaisena. Nyt käsillä ollut kuului viimeisten keksintöjen joukkoon.

Toinen esine oli daktyloskooppi, eli kone jolla tutkitaan eri ihmisten sormenjälkiä. Tätä sormenjälkitutkimusta varten oli tuomari Takanen juuri etupäässä opintomatkalle matkustanutkin. Koneen itsensä muodostaa yksinkertainen sinkkilevy, jolle levitetään hyvin tasaisesti tavallista painomustetta. Siihen tulee pidätetyn henkilön painaa sormensa. Sen muodostama kuvio tutkitaan sitten suurennuslasilla, verrataan erityisesti sitä varten laadittuihin rekistereihin ja tuota pikaa ollaan selvillä esim. siitä, onko pidätetty ollut poliisin kanssa ennen tekemisissä, vaikka hän olisikin antanut itsestään väärän nimen.

– Tällainen laitos on niin mainio, vakuutti tuomari Takanen, että kun sitä opitaan käyttämään, voi asiantuntija ottaa valalleen, että pidätetty henkilö on sama, joka on jättänyt rikoksen tapahtumapaikalta tavatun sormenjäljen, vaikka sanotun tosiasian toteamiseen ei olisikaan olemassa muuta todistusta kuin tämä sormenjälki.

En tahtonut vaivata haastateltavaani pitemmältä, varsinkin kun hän lupasi minulle tilaisuuden myöhemmin saada tutustua tähän merkilliseen järjestelmään, kunhan etsivän poliisin miehistö oppii sitä käyttämään.

Kiitin ja läksin, sillä tiesin että sillä miehellä on matkaltaan palattuaan paljon töitä.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s