Kun Helsingin ylioppilaat Ranskan sanomalehdistöä trollasivat

Kuva: Amerikkalaisia höyrykoneita (Suomen Teollisuuslehti 1.1.1899).

Ranskalaisissa ja unkarilaisissa sanomalehdissä uutisoitiin vuonna 1892 Helsingissä tehdystä sensaatiomaisesta löydöstä, joka olisi omiaan mullistamaan kaikki vallitsevat käsitykset teollistumisen historiasta.

Lehtien mukaan erästä ikivanhaa helsinkiläistä taloa purettaessa oli löytynyt vanha laatikko, joka sisälsi eriskummallisia rautakappaleita sekä vanhan pergamenttikäärön. Latinankielinen pergamentti osoitti rautakappaleiden muodostavan muinaisen, 1100-luvulta peräisin olevan höyrykoneen esi-isän, jonka oli rakentanut itse Ranskan kuningas Ludvig VII:n ministeri Suger.

Tai sitten ei. Kyseessä oli nimittäin helsinkiläisten ylioppilaiden ”hautoma” uutisankka, jonka ranskalaiset ja pian myös unkarilaiset sanomalehdet olivat nielaisseet sellaisenaan. Samalla ylioppilaat tulivat näyttäneeksi, kuinka ”muuten vakaviksi tunnetut suomalaisetkin joskus saattavat lyöttäytyä hupaisaan leikinlaskuun”.

Tekaistut uutiset ja totuudenjälkeinen aika olivat ykköspuheenaihe vuonna 2016, mutta osattiin sitä siis ennenkin. Alla olevista Uuden Suomettaren jutuista ensimmäinen alkaa myös jälleen ajankohtaisella väitteellä, jonka mukaan Ranskan sanomalehdistö olisi aiemminkin sulattanut ”mitä merkillisimpiä, nähtävästi itäisten ystäviemme lähettämiä ’Suomen uutisia'”.

***

(Uusi Suometar 10.3.1892)

Juttumiehet liikkeellä Ranskan sanomalehdistössä.

Ranskan sanomalehdistöllä näyttää olevan oikein kamelikurjen vatsa. Olemme jo nähneet sen sulattavan mitä merkillisimpiä, nähtävästi itäisten ystäviemme lähettämiä ”Suomen uutisia”. Nyt taas on ”vapaan tasavallan” sanomalehdistö niellyt makupalan, jonka luulisi tuottavan vatsanväänteitä tsulukafferienkin äänenkannattajille. Juttu, jonka alkujaan on julkaissut Petite Republique française, ja joka sitte on kierrellyt suuren tasavallan ”itsenäisissä” lehdissä kuuluu seuraavasti.

”Se oli todellakin aarre, mutta historiallinen aarre, jonka suomalaiset perustuksen kaivajat olivat löytäneet.”

”Kun tyhjennettiin kellareita eräässä vanhassa talossa Helsingissä ja alettiin kaivaa perustusta samalle paikalle rakennettavalle uudelle talolle, löydettiin keinokkailla lukoilla varustettu suunnattoman suuri arkku, jonka tekotapa osotti sen olevan keskiajalta. Neljä työmiestä yritti nostaa arkkua, mutta se oli niin raskas, että heidän täytyi tyytyä avaamaan sen paikalla tutkiakseen sisällystä.

Useampia tunteja kestäneiden ponnistusten jälkeen saatiin vihdoinkin kansi auki. Miesparat, jotka luulivat löytävänsä aarteen, pettyivät surkeasti, sillä rauta-arkussa oli vaan hyvään järjestykseen pantuna vanhaa rautaromua, erikokoisia torvia ja akseleita sekä suuri pergamenttikääry, jossa olevaa kirjoitusta kunnon suomalaiset työmiehet eivät kyenneet saamaan selville.

He päättivät lopuksi ilmoittaa Helsingin virastoille löytönsä, joka ei heille ollut mistään arvosta. Arkun luokse asetettiin vartija, ja pergamenttikääry vietiin eräälle kaupungin etevimmistä matratihenkilöistä, hra Nicolas Rizeffille. Se oli todellakin aarre, mutta historiallinen aarre, jonka suomalaiset perustuksen kaivajat olivat löytäneet.

Käsikirjoitus, joka annettiin hera Rizeffille, alkoi seuraavilla sanoilla: Suger persb. abb. S. Dion dixit… (Suger, S:t Denisin apottikunnan pappi on sanonut…)

Sen jälkeen seurasi hyvin pitkä, täydellinen ja seikkaperäinen latinankielinen esitys höyrystä liikevoimana ja sen käyttämisestä; sanalla sanoen kappale uudenaikaista fysikaa ilman vikoja ja erehdyksiä!

Herra Rizeff läksi heti löytöpaikalle ja sai selville, että rautaromu, josta työmiehet olivat puhuneet, ei ollut muuta kuin irroitettuja osia, sylinterejä, pistongeja y.m. alkuperäisestä höyrykoneesta. Kappaleet olivat mainion hyvää tekoa siihen aikaan nähden, jolloin ne olivat valmistetut. Melkein joka kappaleessa oli ikäänkuin tehtaan leimana kirjoitus: Suger parens Galliae fecit. (Suger, Ranskan isän on tehnyt tämän).

Tiedetään, että Ludvig VII (1137-80) antoi Sugerilla, joka oli hänen ministerinsä, arvonimen: ”isänmaan isä”. Herra Nicolas Rizeffillä on aikomus lähettää tuo merkillinen löytö Chicagon maailmannäyttelyyn.”

Olisi hauska tietää, kenenkä aivoissa tämä mainio juttu on syntynyt.

***

(Uusi Suometar 24.4.1892)

Kuukausi takaperin kerroin siitä suunnattomasta menestyksestä, joka tuli sen sanomalehtiankan osaksi, minkä muutamat pilkkakirveet täältä laskivat lentämään Parisiin, sen kun hyvällä maulla nielasivat melkein kaikki Ranskan sanomalehdet.

Ranskassa tuo ankka sitte läksi liikkeelle muuallekin ja on nyt viimeksi joutunut serkkujemme unkarilaisten luokse, jotka niinikään näyttävät sitä pitävän oikeana herkkupalana. Muuan unkarilainen insinöri on näet kirjoittanut eräälle henkilölle täällä pääkaupungissa ja pyytänyt häneltä tarkempia tietoja asiasta. Hän ilmoittaa ensiksi, että sanomalehdessä ”Budapesti Hirlap” tämän kuun 14. päivänä oli luettavana seuraava uutinen:

”Höyrykoneitten esi-isä. Ranskalaisten lehtien mukaan on Suomessa, Helsingissä, äskettäin erästä ikivanhaa rakennusta revittäissä löydetty vanha laatikko, jonka ensin luultiin sisältävän aarteita. Mutta kun se oli avattu, huomattiinkin suureksi hämmästykseksi että siinä oli kaikenlaisia eriskummallisia rautakappaleita sekä yksi kirjoituksella täytetty pergamenttikääre.

Tutkittaissa kirjoitusta, joka oli latinankielellä laadittu, tuli ilmi että nuot rautakappaleet olivat höyrykoneen osia; sekin oli kerrottu, mitenkä ne olivat kokoonpantavat. Jokaiseen koneen kappaleeseen oli piirretty sanat: Suger parens Galliae fecit (Tehnyt Suger, Ranskanmaan isä). Suger oli Ranskan kuninkaan Lutvikki VII:n ministeri, joka kuninkaan ollessa poissa toisella ristiretkellä hallitsi valtakuntaa ja siitä sai kunnianimen ”Ranskanmaan isä”.

”Sugerin höyrykone ei ole muuta kuin suuri ”höyryankka”, jonka muutamat ylioppilaat täällä olivat hautoneet.”

Jos hän on valmistanut Helsingissä löydetyn koneen, niin on tämä 11:lta vuosisadalta, kun taas James Watt vasta 18:lla vuosisadalla teki höyrykoneensa. Helsinkiläisen muinaiskalun lähettää sen omistaja Chicagon maailmannäyttelyyn.”

Unkarilaisesta insinöristämme – joka sanoo innokkaasti harrastavansa koneitten historian tutkimusta – tuo uutinen näyttää ”sangen epäiltävältä”, koska ”ei kronikoissa eikä keskiajan ammattikirjoissa ole mitään mainittu siitä, että jo 11:lla vuosisadalla olisi höyrykoneita valmistettu”.

Sen tähden hän haluaa saada tietoa asian todenperäisyydestä ja pyytää että hänelle lähetettäisiin ”kopio pergamenttikääreen kirjoituksesta” sekä ”valokuvia rautakappaleista” – ellei Suomen Muinaismuisto-yhdistys aikoisi julkaista niistä piirustuksia, jossa tapauksessa hän tahtoo odottaa siksi kuin ne ovat ilmestyneet.

Selkoa kaikista näistä seikoista hän toivoo saavansa niin pian kuin suinkin, koska hänen aikomuksensa on niistä laatia kirjoitus unkarilaiseen ”Insinöri”- ja arkkitehti-yhdistyksen aikakauskirjaan!”

Ikävä kyllä tältä innokkaalta koneittenhistorian tutkijalta täytyi riistää kaikki mahdollisuus artikkelin kyhäämiseen mainittuun aikakauskirjaan ja ilmoittaa, että tuo Sugerin höyrykone ei ole muuta kuin suuri ”höyryankka”, jonka muutamat ylioppilaat täällä olivat hautoneet ja eräälle ranskalaiselle sanomalehdelle syöttäneet, siten näyttäen että muuten vakaviksi tunnetut suomalaisetkin joskus saattavat lyöttäytyä hupaisaan leikinlaskuun; ainoaksi lohdutukseksi täten tyhjiin menneistä toiveista saatettiin mainita, ettei herra insinööri ollut ensimmäinen, joka näin oli antanut petkuttaa itseään.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s