Alankomaalainen Sirkus Arkadia Helsingissä, osa 1

Kuva: Signe Brander / Sirkusteltta Arkadian huvila-alueella Itäisen Viertotien varrella (1908). Helsingin kaupunginmuseo (CC BY 4.0)

Helsinkiin saapui kesällä 1908 alankomaalainen sirkus tirehtööri F. Goldketten johdolla. Sirkusta kutsuttiin nimellä Arkadia, todennäköisesti siksi, että teltta oli pystytetty aiemmin samana vuonna puretun Arkadia-teatterin tontin taakse nykyisen Paasikiven aukion liepeille.

Sirkus saavutti Helsingissä suuren suosion, vaikka eräs ”hammastaiteilija” pystyttikin kesän aikana viereen oman kilpailevan sirkustelttansa. Sanomalehdissä mainostettiin Arkadian suuria näytöntöjä, joihin lukeutui paitsi rikasta sirkusohjelmaa, myös suosittuja pantomiimeja.

Sirkusteltta oli järjestetty teatterin tapaan ja istumapaikoille mahtui 1500 henkeä. Kalleimmat liput näytöksiin maksoivat kolme markkaa. Juhlapremiääri lauantaina 27.6.1908 sekä seuraavan sunnuntaipäivän kaksi näytöstä annettiin täysille huoneille. Sirkuksen päävoiman muodosti tirehtööri Goldketten oma perhe, joka tarjosi näkijöille ”eläindressyriä, parterre-voimistelua, jockey-ratsastusta ja sukkelasanaista klovnihuumoria”.

Kesän kohokohta Helsingissä olivat kuitenkin sunnuntaina 2. elokuuta alkaneet kansainväliset painikilpailut, jotka vetivät joka ilta täysiä huoneita. Painikilpailuista, joissa helsinkiläisyleisö seurasi erityisen suurella mielenkiinnolla suomalaisen painijan Iivari Tuomiston otteita, kerromme tarkemmin erillisessä artikkelissa.

Helsingin sirkuskesä päättyi 15. päivänä lokakuuta, minkä jälkeen alankomaalainen sirkus suuntasi Viipuriin, jossa se myös saavutti suuren suosion.

***

(Helsingin Sanomat 29.7.1908)

Alankomaalainen sirkus, joka täällä teltassa Arkadia-teaatterin entisen tontin takana joka ilta antaa näytäntöjä, on näin kesäkuivalla käytävä paikka. Teltta on suuri ja ilmava ja siellä istuu yhtä hyvin kuin missä muussa sirkuksessa tahansa.

”Mielellään katselee noita jänteviä suomalaisia voimistelijoita, jotka tekevät erittäin repäiseviä käsivoimisteluliikkeitä.”

Ja esitysten joukossa on sellaisia, joita mielellään katselee. Niinpä noita jänteviä, voimakkaita suomalaisia voimistelijoita – nimiä ei ole mainittu -, jotka tekevät erittäin repäiseviä käsivoimisteluliikkeitä. Hevosia seurueella on koko joukko ja hyvin opetettuja.

Täällä oleskelunsa ajalla on sirkuksen johtaja muuten parissa viikossa opettanut erään suomalaisen hevosen (ratsumestari Gustafssonin) niin, että sitä jo tässä parin päivän perästä tullaan sirkuksessa esittämään. Ilonpitäjiä, klovneja, on seurueessa parempia, kuin täkäläisissä sirkuksissa yleensä on totuttu näkemään.

Sietääpä siis kesäisten helsinkiläisten hyvinkin iltansa kuluksi pistäytyä mainitussa teltassa – muunlaista sirkusrakennustapaa emme taida moniin aikoihin tänne saada.

***

Sirkus jatkoi Helsingistä matkaa Viipuriin. Paikallisen Karjala-lehden juttu antanee osviittaa myös Helsingissä nähdyistä näytöksistä.

(Karjala 25.10.1908)

Mitä nykyään vierailevaan hollantilaiseen sirkus-seurueeseen tulee, on se myös pidettävä parempana, kuin täällä silloin tällön majailleet seurueet ovat olleet. Kunnollista sirkusta ei täällä ole tätä ennen ole nähty vuosikymmeniin, jolloin sitä varten rakennettu rakennus oli nykyisen kuvernöörin talon seutuvilla.

Pääosan ohjelmasta tekevät yleensä sirkuksessa koulutetut hevoset. Mitä tähän puoleen tulee, ei hra Goldkettella ole suuren suurta hevosvarastoa, mutta ne hevoset, joita olen ollut tilaisuudessa näkemään, ovat tasasesti kehittyneitä, hyvästi hoidettuja. Oikein mielellään katselee noita hevosten suorittamia ohjelmaosia ja liikkeitä. Niihin ei kyllästy oikea eläinten ystävä ja ”pieninkin” hevosmies, näkipä sitä kuinka useasti tahansa.

Toisena tärkeänä osana ohjelmissa on yleensä tanssi. Niin täälläkin. Kukapa ei mielellään katsoisi sieviä kansallis- ym. tansseja, joita neitoset esittävät. Hra Goldkette on tilaisuudessa esittämään niitä useampia illassa kaikkien taiteen sääntöjen mukaan.

”Klovnit sirkuksissa useasti rivoilla ’vitseillään’ tekevät koko ohjelman suurimmalle osalle yleisöä kaikkea muuta kuin huvittavaksi.”

Markkinasirkuksissa on tärkeimpänä ohjelman osana ”klovnien” nimellä kulkevat kujeilijat, jotka kömpelöillä sukkeluuksillaan ja useasti rivoilla ”vitseillään” tekevät koko ohjelman suurimmalle osalle yleisöä kaikkea muuta kuin huvittavaksi. Tässä esiintyvät klovnit suurella taitavuudella. Ei kuulu yhtään korvassa huonolta helähtävää sanaa, ei yhtään tuhmaa sukkeluutta. Kaikki mitä esim. Pelle esittää, on mallikelpoista tarkasti harkittua. Eikä kummakaan, sillä kykeneehän hän monipuolisella taitavuudellaan esittämään yleisölle joka ilta uusia ja yhä uusia sukkeluuksiaan. Hän on ratsastaja, voimistelija ja vaikka mitä.

Erityisesti ansaitsevat sitäpaitsi mainitsemista ”miss Edith”, tuo monipuolinen sievä neitonen joka heti vetää yleisön huomion puoleensa, ja nuorempi hra Goldkette, joka sekä ratsastajana että tanssijana esiintyy edukseen.

Paitsi näitä pääosia on hra Goldkette hyvässä tilaisuudessa säännöllisesti hankkimaan yhä uusia taiteilijoita ohjelman vaihtelevaisuudesta huolta pitämään, ja siinä tuleekin olemaan hänen seurueensa vahvin puoli. Sen on hra Goldkette jo oivaltanut ja se tulee kai takaamaan hänelle kiitollisen katsojajoukon.

Löytyy yleisö, joka halusta istuu sirkuksessa ja nauttii siitä, mitä hra Goldkette on hänelle aina tilaisuudessa antamaan.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s